Tapaaminen Shelby Turnerin kanssa

24. marraskuuta 2017

kirjoittanut Dawn McClintock  Kuvat: mjsotophotos Vuosi 2017 on ollut poikkeuksellinen albertalaiselle Shelby Turnerille, joka on valloittanut moottoripyörä- ja maastopyöräilymaailman myrskyn lailla. Hän on kerännyt ykköslevyjä Kanadan naisten kansallisissa mestaruuskilpailuissa, edustanut Kanadaa vuotuisessa ISDE-kilpailussa Ranskassa, josta hän toi kotiin jälleen yhden kultamitalin, voittanut toisen peräkkäisen mestaruutensa naisten EnduroCross-sarjassa sekä noussut tällä kertaa palkintokorokkeelle myös miesten EnduroCross-luokissa. Tämä on historiassa ensimmäinen kerta, kun nainen on saavuttanut tällaisen saavutuksen. Tapasimme Shelbyn pitkän kilpailukauden jälkeen, kun hän on palannut töihin ja laatimassa suunnitelmia toistaakseen menestystään ensi vuonna. Hei Shelby, onnittelut EnduroCross-sarjan suuresta voitosta! Kiitos. Miten tämä vuosi sujui verrattuna viime vuoteen? Tuntuiko sinusta, että kilpailu kiristyi hieman tänä vuonna? Joo, luulen niin. Meillä olihan Kacy Martinez ja Tarah Gieger. Minusta tuntuu, että tänä vuonna kilpailu oli tasaisempaa osallistujien osalta, mutta yleisömäärä on silti melko pieni. Toivottavasti se kasvaa seuraavien kolmen vuoden aikana. Mitä mieltä olit kentän suunnittelusta? Oliko joitakin kierroksia, jotka olivat vaikeampia kuin toiset? Ei, tämä vuosi oli yleisesti ottaen aika samanlainen. Tarkoitan, että kaksi viimeistä osakilpailua olivat hieman vaikeampia. Niissä ei ollut lainkaan samaa sujuvuutta. Mutta yleisesti ottaen mielestäni radat, reittisuunnittelu ja kaikki muu olivat tänä vuonna mahtavia. Mukana oli todella hyviä ratoja. Joissakin osakilpailuissa pääsi todella ajamaan täysillä. Sanon, että radat olivat helpompia, mutta ajaminen oli silti vaativaa. Kun menet radalle, siellä on edelleen kaikenlaista, johon voi juuttua, ja muita, joita pitää ohittaa. Se oli todella hauskaa. Sinulla oli yksi kierros, jolloin pyöräsi jäi raskaan koneen alle. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui? No, se oli minun vikani. Olimme ulkona ja oli kylmä, joten kaikki siirtyivät ovia kohti. Pysäköin pyöräni varusteiden taakse neljän muun pyörän viereen, mutta ne olivat varusteiden sivulla. Pysäköin pyöräni niiden taakse, koska paikka oli täynnä, ja pysäköin siellä koko päivän. Niin tekivät muutkin. Käytiin stadionilla viitisen minuuttia, ja huomasimme, että meitä kutsuttiin portille, joten käveltiin takaisin ulos, ja eräs tyyppi tuijotti pyörääni, ja isäni kysyi: ”Mitä sinä teet?”, ja tyyppi vastasi: ”Tämä pyörä taisi juuri jäädä traktorin alle.” Minä kysyin: ”Minkä alle?” Tyyppi sanoi: ”No, se traktori liikkui ja ajoi sen yli.” Tarkastelimme pakoputkea, ja se oli melko vääntynyt. Viemme pakoputken sivuun, ja kun nousin pyörän selkään siirtääkseni sitä, etupyörä ei suostunut pyörimään. Siinä vaiheessa me vähän hätääntyimme, koska olimme portilla ja oli pimeää. Emme nähneet kunnolla. Emme tienneet, mitä oli tapahtunut, joten jätimme pyörän vain sinne. Emme voineet ajaa sillä. Emme saaneet etupyörää pyörimään, joten juoksimme alakertaan ja minä juoksin radalle, ja Kevin (Dupuis) oli itse asiassa juuri ajamassa sillä hetkellä, koska meidän kisamme on heti hänen jälkeensä. Joten odotimme, ja järjestäjä tuli paikalle ja sanoi: ”Mitä te teette? Teidän pitäisi olla lähtöportilla.” Sanoin: ”No, pyöräni jäi juuri jonkun alle, enkä voi ajaa sillä.” He kysyivät: ”No, mitä aiot tehdä?”, ja minä vastasin: ”Aion ajaa tämän kaverin pyörällä.” He ihmettelivät: ”Ihanko totta?”, ja minä sanoin: ”No, minulla ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa.” Niinpä he sanoivat: ”Okei, ota transponderi mukaan ja onnea matkaan!” Kevin tuli sisään ja sanoin: ”Kevin, Kevin, tarvitsen pyörääsi.” Ja hän oli ihan: ”Mitä?!” Minä sanoin: ”Voinko vain lainata pyörääsi?” Hän vastasi: ”Joo, mutta luulen, että olen vääntänyt jarrulevyn. Etujarru ei taida toimia.” Minä sanoin: ”Hienoa!” Joten vedin pyörän portille, jotta olimme kaikki rivissä, ja totta tosiaan. Hän käveli pyörän luo, eikä etujarrua ollut. Hän sanoi: ”Voimme korjata sen.” Paikalla oli mekaanikko, jolla oli säätöavain, joten hän oli rivissä ja me suoristimme jarrulevyä. Hän sanoi: ”Okei, se on valmis!” Ja minä sanoin: ”Selvä.” Se oli oikeastaan tosi rankka ajokokemus. Se oli jonkun toisen pyörä, eikä sitä ollut säädetty minulle sopivaksi. Niinpä sen kääntäminen vaati paljon voimaa. Hän ei kertonut minulle, että ajaa sillä yleensä kakkosvaihteella. Ajoin siis ykkösvaihteella, ja kädet olivat aivan tunnottomat ajon lopussa. Hän sanoi: ”En voi uskoa, että ajoit sillä koko ajan ykkösvaihteella. Se oli tosi tehokas.” Ajattelin: ”No, kerrohan se nyt.” Joka tapauksessa EnduroCross auttoi minua. Heilläkin oli huono omatunto koko tapauksesta, joten he hankkivat minulle lopulta putken, ja päätin, että se riittää. Ei se niin pahaa ollut. Selvisi, että vika oli aivan viimeisessä mutkassa. Kun ehdimme tarkastella asiaa rauhassa, se ei ollut lainkaan niin paha. Se olisi ollut täysin ajettavissa, jos olisimme saaneet vähän aikaa. Kun pyörä kaatui, etujarru taipui sisäänpäin ja pyörä luisui, mutta pieni kumipala tarttui etujarruun, ja se oli ainoa syy, miksi eturenkaan pyöriminen estyi. Olin todella onnekas, enkä voinut uskoa, että se oli tapahtunut – eivätkä hekään. Tänä vuonna teit vaikutuksen poikien tunneilla. Kerro meille siitä kokemuksesta. Olen kilpaillut miesten sarjoissa jo aiempina vuosina, mutta tänä vuonna tulokseni olivat jotenkin parempia, kun osallistuin niihin. Sain ensimmäisen kolmannen sijani ikinä, enkä rehellisesti sanottuna edes tajunnut olevani kolmantena. Sain vain hyvän lähdön, ja periaatteessa ajelin vain kierroksia radalla. Kun tulin kierroksen päähän, ajattelin: ”Voi, ei ole vielä kovin montaa ajajaa pudonnut pois.” Sitten ajelin ulos, ja he sanoivat: ”Sait kolmannen sijan!”, ja minä sanoin: ”Vau, se on mahtavaa!” Olen ajanut miesten sarjoissa jo kolmen vuoden ajan. Se on tosi hauskaa. Nautin ajamisesta miesten kanssa ja pidän siitä, että saan lisää ajokokemusta radalla. Tarkoitan, että kun ajaa ympäri maata, on mukavaa ajaa useammassa kuin yhdessä sarjassa. Ja palkintokorokkeelle pääseminen miesten sarjassa on aika iso juttu! Joo, se on tosi iso juttu. Mukana on kanadalainen kaveri, Kevin (se, jolta lainasin pyörän), ja tuossa luokassa kilpailee A-luokan ajajia Yhdysvalloista. Olin tosi innoissani, kun pääsin vihdoin palkintokorokkeelle, ja yksi kavereista, Josh Greco, joka tuli sarjassa toiseksi – päihitin hänet lopulta, mutta hän on supercross-ammattilainen. Siellä on siis mukana tosi isoja nimiä. On mahtavaa päästä vihdoin tasolle, jolla voin kilpailla miesten luokassa. Yksi tuomareista otti minut sivuun illan päätteeksi ja sanoi: ”Lyön vetoa, että sinä olet ensimmäinen, joka pääsee Elite-luokkaan.” Ja minä ajattelin: ”Voi pojat.” Sinulla oli myös tilaisuus ajaa Cody Webbin kanssa, kun olit siellä. Joo, tunnen Webb-sisarukset. Hänellä on kaksi siskoa, ja olen tutustunut heihin aika hyvin. He sanoivat: ”Tule käymään, tule käymään.” Meillä oli se yksi tauko, jolloin viikonloput seurasivat peräkkäin, joten sen sijaan, että olisimme tulleet kotiin, menimme suoraan Codyn luo, ja se oli mahtavaa. Ajoin hänen kanssaan kolme päivää, ja siellä oli myös Kacy Martinez, joka ajoi yhden päivän. Ja me vain hengailimme siellä. Se oli mahtavaa. He ovat tosi mukavia, ja oli tosi hauskaa päästä ajamaan hänen kanssaan. Mitenkähän EnduroCross-sarjan naisten sarjan tuki sujuu? Järjestäjät eivät maksa palkkioita naisten EnduroCross-sarjassa. Kukaan ei sponsoroi naisten luokkaa. Emme saa rahaa kussakin osakilpailussa. Ihmiset luulevat, että saamme, mutta ajamme ilmaiseksi. Luulen, että juuri siksi naisten luokassa on niin vähän osallistujia. Kun rahapalkinnot poistettiin, menetimme kaikki, jotka olivat tulleet kilpailemaan. Ainakin ennen sai jonkin verran rahaa takaisin, ja se teki siitä kannattavaa, mutta nyt siitä ei ole mitään hyötyä. Saamme vain taputuksen selkään. Toivottavasti koska mukana on nimiä kuten minä, Kasy ja Geiger, joku haluaisi hypätä mukaan sponsoroimaan sitä. En ymmärrä, miksi kukaan ei haluaisi, varsinkin kun Kasy ja Geiger ovat Red Bullin urheilijoita. Se on vähän outoa, mutta toivottavasti he keksivät jotain. EnduroCross on ollut kuin vuoristorata siitä lähtien, kun se menetti paikkansa X-Gamesissa ja muut omistajat ostivat sen, minkä jälkeen se melkein romahti, ja sitten vanha omistaja, alkuperäinen kaveri, osti sen takaisin ja yrittää nyt saada sen jälleen jaloilleen. Luulen, että siitä tulee hyvä, koska nyt on kaikki ne suorat internetlähetykset, joten sitä voi seurata melko helposti. Olet kerännyt ykkösnumeroita koko vuoden ja olet juuri saanut tämän sarjan päätökseen, joten mitä seuraavaksi? Varmaan sama kuin viime vuonna. Vanhempani viettävät talven Phoenixissa, joten aion mennä sinne hetkeksi. Minun täytyy käydä töissä, joten en voi viipyä siellä kovin kauan. Aion matkustella edestakaisin. Haluan osallistua siellä muutamiin kilpailuihin helmikuussa. En aio olla pyörän selästä poissa tänä talvena. Olen itse asiassa tosi innoissani siitä. Aion luultavasti mennä sinne Destry Abbottin kurssille ja ajaa hänen kanssaan. Kävin itse asiassa yhdellä sellaisella EnduroCrossin Everettin osakilpailun jälkeen; hänellä oli vapaa paikka, ja hyppäsin mukaan Wiltonien kanssa. Seuraavana viikonloppuna tulin kolmanneksi miesten sarjassa, joten siitä on varmaan ollut apua! Kiitos, että otit aikaa jutella kanssamme, Shelby. Olemme todella innoissamme äskettäisestä mestaruusvoitostasi ja menestyksekkäästä vuodestasi. Onnittelut! Kiitos. Toivottavasti lisää on tulossa.