Keskustelu Chris Canningin kanssa

22. syyskuuta 2017

kirjoittanut Dawn McClintock Tapasimme äskettäin Manchesterista, Connecticutista kotoisin olevan Chris Canningin kuullaksemme lisää hänen taustastaan, vakavasta loukkaantumisestaan, joka on pitänyt hänet sivussa kuukausien ajan, paluustaan kansalliseen kilpakiertueeseen, hänen päivätyöstään sekä hänen äskettäisestä voitostaan Racer X Maine Event -kilpailussa, jossa hän herätti huomiota voittamalla 450A-luokan pääpalkinnon.  Hei Chris, kiitos, että otit aikaa jutella kanssamme, ja onnittelut suuresta voitostasi Racer X Maine Event -kilpailussa. Millaista oli kilpailla siinä kilpailussa? No, se on aika siistiä, tiedätkö. Se on tiivis rata. Olen ajanut siellä muutaman kerran vuoden aikana, joten on kivaa, että mukana on ihmisiä muualta kuin täältä. Voitit 450A-luokan ja tulit toiseksi 250A-luokassa. Millainen kilpailu oli? Siellä oli paljon nopeita kavereita. Kymmenen parhaan joukossa oli kavereita, jotka ovat kilpailleet ulkokilpailuissa, joten siellä oli ehdottomasti paljon nopeita kilpailijoita, ja tuntui hyvältä olla heidän edellään, se on varma juttu. Kerro vähän siitä, miten päädyit aloittamaan tämän urheilulajin. Minulla on kaksi veljeä, yksi vanhempi ja yksi nuorempi, joten meillä ei koskaan ollut mitenkään hienoimpia pyöriä tai mitään sellaista. Isäni elätti meitä kolmea yksin, joten tilanne oli tiukka. Pystyimme kyllä kilpailemaan joka viikonloppu, mutta emme koskaan päässeet osallistumaan mihinkään suuriin amatöörikilpailuihin. Osallistuin kyllä Lorettan kilpailuun, mutta siellä meillä oli aina pyöräongelmia tai tapahtui jotain muuta ikävää. Kasvaessamme kilpailimme aina vain paikallisissa kilpailuissa. Aloitin ammattilaisurani 16- tai 17-vuotiaana vuonna 2011. Kilpailin tavallaan yhdessä tai kahdessa kansallisessa kilpailussa vuodessa (vain paikallisissa) päästäkseni vauhtiin, ja sitten vuonna 2015 ajoin koko ulkokilpailusarjan. Pääsin karsinnoista läpi jokaiseen osakilpailuun, mutta pyöräongelmat ja vammat estivät minua saavuttamasta sijoitusta, johon olisin kuulunut. Sain muutaman hyvän sijoituksen, mutta vuosi oli minulle tavallaan rankka. Jätin yhden pakettiautoni Utahiin, koska se hajosi. Minulla oli U-Haul-kuorma-auto, jolla pystyin kilpailemaan, ja pyysin kyydin muihin kansallisiin kilpailuihin. Minulla oli vain paljon vastoinkäymisiä tuona vuonna. Se oli rankka vuosi, ja tänä vuonna halusin osallistua kaikkiin amatöörien kansallisiin kilpailuihin, mutta lopulta loukkasin olkapääni, mikä piti minut poissa kilpailuista vajaat 8 kuukautta. Viimeiset pari vuotta ovat olleet rankkoja. New Englandin alueelta on tullut paljon nopeita kavereita. Oliko sinulla lapsena siellä kasvaessasi ketään erityistä esikuvaa? Tietenkin John Dowd tai Doug Henry – he ovat aina olleet suosikkejani. He ovat jo vanhempia miehiä, mutta silti he antavat vieläkin kunnon selkäsaunan useimmille nuorille kavereille täällä. Kunnioitan heitä edelleen. En koskaan unohda sitä, kun voitin Dowdin ensimmäistä kertaa. Se on minulle todella iso juttu. Kaikki ne kansallisen tason kaverit ovat mahtavia, ja Robbie Marshall – olen aina pitänyt häntä tosi sujuvana ajajana. Hän on vain pari vuotta minua vanhempi, mutta aina minua korkeammalla tasolla. Kuten sanoit, täältä tulee paljon nopeita ajajia, joten ihailtavia ihmisiä on varmasti runsaasti. Mainitsit, että sait melko pahan olkapäävamman. Mitä tapahtui? En oikeastaan muista itse tapausta. Sain aivotärähdyksen, kun se tapahtui. Se tapahtui Floridassa, ja se oli hyppyn yhteydessä. Tuntuu siltä, että muistan osuneeni johonkin hyppyrin reunalla. Törmäsin olkapäälläni ja puolet olkaluun yläosasta murtui. Se on se kohta, johon kiertäjäkalvosin kiinnittyy ja kaikki muutkin osat, ja koko se pala murtui irti, joten se piti kiinnittää takaisin levyllä. Lisäksi olkaluuni murtui neljästä kohdasta. Olkapääni oli siis käytännössä poissa pelistä neljä kuukautta. En voinut liikuttaa sitä, puhumattakaan siitä, että olisin voinut tehdä sillä mitään. En pystynyt edes nostamaan sitä ylös. Vaikka aloin jo olla ilman olkavarsitukea, se ei edes heilunut kävellessäni. Se pysyi vain paikallaan. Se oli minulle todella rankka kokemus. Vielä nytkin, kun katson olkapäätäni, se on pelkkää luuta. Olen käynyt fysioterapiassa rakentaakseni lihaksia takaisin, mutta he sanoivat, että se voi viedä jopa vuoden. Se on siis ehdottomasti pitkä prosessi. Teit paluusi Southwick National -kilpailussa. Sinulla ei varmaankaan ollut paljon aikaa totutella takaisin kilpailuvauhtiin sen jälkeen, kun sait luvan kilpailla. Ostin kaksitahtisen, kun olin loukkaantuneena, vain koska ajattelin, että aion aloittaa tämän harrastuksen huvin vuoksi, ja ajattelin, että Southwick on aina hauska rata, varsinkin kansalliskilpailuissa. 450-luokan pyörät saavat ensimmäisessä harjoituksessa ajettavakseen mukavan tasaisen radan. Joten menen sinne kaksitahtisella ja pidän vähän hauskaa. Olin ajanut kaksi kertaa ennen sitä, joten Southwickin kansalliskilpailu oli kolmas ajokertani paluun jälkeen. Valmistautumiseen ei ollut lainkaan aikaa. Kuten sanoin, menin sinne vain huvin vuoksi. En välittänyt sijoituksestani tai mistään muustakaan. Ajoin todella hyvän aika-ajon. Luulen, että se oli jotain 12. tai 13. sijaa. Yhden kierroksen ajaminen todella nopeasti on helppoa. Ajattelin siis: ”No niin, mennään ajamaan kisaa, valitaan hyvä lähtöpaikka ja pidetään hauskaa.” Lopulta lähdin lähtöviivalta kymmenentenä. ja hauskuus haihtui silmänräpäyksessä. Pysyin kymmenentenä noin puolet ajosta, mutta sitten kunto tietenkin alkoi painaa, ja putosin noin kahdenkymmenenteen sijaan siinä erässä. Jos olisin kunnossa, olisin tuntenut oloni mukavaksi radalla, vaikka olinkin ollut poissa pyörän selästä niin kauan. Siellä on oikeasti minun paikkani. Oletko tyytyväinen siihen, miten kilpailusuorituksesi ovat kehittyneet loukkaantumisesi jälkeen? Joo, olen tyytyväinen siihen. Olen yrittänyt ottaa pääosin rauhallisesti. En ole oikeastaan pystynyt ajamaan viikon aikana tai mitään sellaista. Minulle tulee tosi nopeasti lihaskipuja. Teen edelleen fysioterapiaa noilla pienillä vaaleanpunaisilla painoilla. Tiedätkö ne pienet vaaleanpunaiset kahden paunan painot, joilla yritän treenata? Se on ehdottomasti vaikea juttu. Ajo ei enää aiheuta kipua, joten se on hyvä asia. Lääkärini sanoi, että olen hullu, koska luu on kyllä parantunut, mutta lihaksia ei ole pitämässä sitä koossa. Se ei sinänsä vahingoitu – voin kyllä ottaa iskun siihen – mutta ongelmana on, että jos saan siihen iskun kuten aiemmin, ei ole mitään, mikä pitäisi sitä koossa. Se on ehdottomasti asia, joka pyörii paljon mielessäni.

Kuva: Krystyn Slack

Olet kiertänyt maata melkoisesti pakettiautollasi matkustaessasi kansallisiin kisoihin. Onko sinulla mitään hurjia tarinoita matkoiltasi? Joo, minulla on muutama. Luultavasti mieleenpainuvin oli se, kun jätin pakettiautoni keskelle Utahia ja myin sen U-Haulin tyypille. Se on varmasti jäänyt mieleeni. Tämä pakettiauto, jota nyt ajan, oli ostettaessa vihreä, ja sitä oli käytetty lääketieteellisten laitteiden tai vastaavien kuljettamiseen, ja siinä oli kaikki ne lääketieteelliset symbolit. Olin Oregonissa, juuri ennen Washougalia, kun poliisi pysäytti minut ja kysyi, oliko minulla ydinaseita tai jotain sellaista. Sekin oli ikimuistoinen kokemus. Minulla on niitä melko paljon. Ajoin kerran koko matkan Caliin vain yhden supercross-pisteen takia arenacross-sarjassa, joten se oli kolmen päivän matka, edestakaisin, vain noin viiden minuutin ajon vuoksi stadionilla. Minulla on melko paljon tarinoita. Minun pitäisi varmasti istua alas ja miettiä asiaa kunnolla. Pidätkö MX-kursseja arkipäivinä? Miltä tyypillinen viikkosi näyttää? Kesällä, kun koulu on lomalla, vietän käytännössä aamut ja illat valmentamalla yhtä lasta kerrallaan tai pieniä ryhmiä ja yritän mahduttaa pyöräilyn niiden väliin. Loukkaantumiseni on tavallaan auttanut rahan ansaitsemisessa, sillä yleensä kun kilpailen kansallisissa kisoissa, en ole paljon paikalla, joten en pääse valmentamaan lapsia yhtä paljon kuin nyt. Perustin tämän koulun tänä vuonna ja olen mainostanut sitä paljon enemmän kuin yleensä. Se on mennyt tänä vuonna todella hyvin.

Kuva: Krystyn Slack

Näiden lasten auttaminen on varmasti varsin palkitsevaa. On mahtavaa käydä paikallisissa kilpailuissa. Olen aina kilpaillut paikallisesti, mutta en ole koskaan oikeastaan katsellut muita luokkia, koska minulla ei ollut ketään muuta, jota seurata. Nyt on kivaa, sillä missä tahansa luokassa radalla onkin lapsia, joiden kanssa olen työskennellyt tällä alueella. Se on tosi siistiä. Innostun oikeasti, kun näen radalla lapsia, joita valmennan. Se on ehdottomasti antanut minulle aivan uuden näkökulman kilpailuihin, kun näen, miten olemme edistyneet valmennuksessamme.

Kuva: Krystyn Slack

Mitä suunnitelmia sinulla on tulevien kilpailujen suhteen? Haluaisin osallistua joihinkin näistä amatöörien kansallisiin kisoihin ja jatkaa nimeäni tunnetuksi tekemistä. Tällä hetkellä kilpailen täällä paikallisessa NEXC-sarjassa. Yritän voittaa molemmat mestaruudet, jotta en tunne, että olisin tuhlannut koko vuoden. Kuten tiedät, olin sivussa koko vuoden olkapäävamman takia, joten tuntuu hyvältä saada jotain aikaan tänä vuonna. Siksi pyrin näihin mestaruuksiin, ja ensi vuonna aion todennäköisesti osallistua vain paikallisiin mestaruuskilpailuihin ja ajaa esimerkiksi Baja Brawlissa, Freestonessa ja Daytonassa. Aion tavallaan vain mennä virran mukana, koska kulutin paljon rahaa, jota minulla ei ollut, kun osallistuin kaikkiin kansallisiin kilpailuihin, ja minulla oli taloudellisia vaikeuksia koko ajan. En voi kertoa, kuinka monta kertaa – en tiedä miksi, mutta summa oli aina 6 dollaria – minulla oli tililläni vain 6 dollaria. Olla Kaliforniassa, kun tilillä on 6 dollaria, on aivan eri tason stressiä. Tehdä se uudelleen, kun stressiä on niin paljon ja huolenaiheita niin paljon, ei ole kovin järkevää vain sanoa, että tein sen taas. Olen tehnyt sen kerran, ja nyt vain nautin taas maastopyörällä ajamisesta. Mennä tekemään se itse – nämä muut kaverit lentävät paikalle, ja heillä on ihmisiä, jotka maksavat heidän pyöränsä. Minulla on yksi 450-kuutioinen ja yksi 250-kuutioinen, ja niillä harjoittelen ja kilpailen. Kaiken hoitaminen on aivan eri tasoa kuin useimmat ihmiset edes ymmärtävät. Näet minut kilpailuissa, ja olen pelkkää hymyä ja pidän aina hauskaa, mutta jotta tekisin sen oikein, en voi sijoittua sinne, minne minun pitäisi sijoittua. Minulla ei ole varaa tehdä sitä sillä tavalla. Siinä ei ole paljon järkeä.

Kuva: Krystyn Slack

Ehkä osallistuminen joihinkin niistä maineikkaista kilpailuista, joista mainitsit, voisi herättää huomiota ja tuoda sinulle myös lisää tukea. Joo, se on tavoitteeni. Kaikki sanovat, että haluaisivat auttaa, mutta on löydettävä joku, joka todella auttaa ja huolehtii sinusta eikä näe sinussa vain rahanlähdettä. Sellaista on ehdottomasti vaikea löytää. Kuten sanoin, aion vain jatkaa sitä, mitä teen, ja pitää hauskaa, ja kun pääsen kilpailuun, aion ajaa niin kovaa kuin pystyn, ja mitä tapahtuukaan, niin tapahtuu. Kiitos, että juttelit kanssamme, Chris, ja onnea loppukaudelle. Kiitos teille. Arvostan kaikkea, mitä teette puolestani.

Kuva: Krystyn Slack